Rushing to not feel the pain
Minulla on kiire. Kiire saada aikaan. Voin hieman paremmin ja jaksan taas tehdä kaikenlaista. Ja minähän teen. Yritän olla hukuttamatta itseäni rästitehtävien ristiaallokkoon, mutta saada joka päivä jotain tehdyksi.
Välillä iskee epätoivo ja ahdistus, joka muuttuu pian jumitukseksi, mutta silloin antaudun. Annan itselleni luvan jumittaa enkä tappele vastaan. Seuraavana päivänä jaksan paremmin, tai viimeistään sitä seuraavana.
Olen saanut hieman rahaa käyttööni taas pitkän köyhäilykauden jälkeen, joten olen voinut ostaa tarvitsemiani juttuja ilman viikkojen säästämistä. Se on helpottanut elämää aika tavalla ja tehnyt minut, jos ei nyt onnelliseksi niin tyytyväiseksi.
Vaikka juuri argumentoinkin pänvastoin poikaystävälleni, jonka yritin saada tajuamaan, ettei lapsentekoon tarvita rikkauksia vaan lähinnä rakkautta. Olen kyllä edelleenkin sitä mieltä.
Sovittiin, että lapsentekoon palataan sitten, kun mä olen valmistunut, vuoden tai puolentoista päästä. Ehkäpä tämä on sitten kompromissi. Toinen on koulussa ja toinen töissä.
Minä en vaan tahdo tehdä ensimmäistä lasta vasta kolmenkympin jälkeen. Ajattelin nimittäin tehdä useamman, tai no kaksi. Onpahan siis jotain motivaatiota käydä koulu loppuun reippalla tahdilla.
helmikuu 8, 2010 klo 3:35 pm
Olen utelias, miksi vauvat ennen kolmeakymmentä? Itse aion ruveta sellaiseen nimenomaan vasta kolmenkympin jälkeen, ja tämä ajatus tulee äidiltäni. Äiti sai minut vasta kolmenkymmenen jälkeen. Olen siis utelias, että onkohan sinullakin takana jonkinlainen alitajuinen esikuva.
Että onko ihminen tietämättään niin riippuvainen vanhempiensa mallista.
helmikuu 20, 2010 klo 5:54 pm
Hmm…Olet ihan oikeassa siinä, että esikuva on äidiltäni, mutta ei se ole oikeastaan edes alitajuista, vaan tiedostan kyllä tämän kuvion. Ehkä siihen liittyy myöskin pelko lapsettomuudesta tai siitä, että lapsenteko kestääkin kauan ja siten paine aloittaa ajoissa on olemassa. Äidiksi tuleminen on varsin tärkeää minulle ja jos huomaisin että sen kanssa on hankaluuksia, tahtoisin että aikaa on vielä pitkälti yrittää ja vaikka käynnistää adoptioprosessi. Alle kolmekymppisenä ymmärtääkseni myös tulee selvästi helpommin raskaaksi kuin yli. En kritisoi kenenkään valintaa lastenhankintaiästä, vaikka se olisi eri kuin omani, mutta minä tunnen siihen tarvetta jo nyt.