Näin viime yönä unta muuttamisesta. Olin palaamassa taas Helsinkiin, vaikka kaupunginosa jäikin epäselväksi. Sinne mentiin rantaa pitkin. Pyöräilin siskoni kanssa kohti asuntoa, kun yhtäkkiä törmäsin puiseen ulkopöytäryhmään. Olin itse vielä pää pyörällä, kun sisko jo huusi apua järven jäältä. Sillä oli kiertynyt kaulan ympärille jos jonkinlaista narua ja piuhaa. Niitä selvittelin siinä, kun olin ensin vetänyt siskon pois heikoilta jäiltä. Pari tyyppiä käveli ohitse, mutta ei osallistunut siskoni auttamiseen. Toinen naurahti toiselle, että onhan noilla vielä pari viikkoa aikaa.
Sain selvitettyä narut siskoni kaulan ympäriltä, kun äitini ja hänen paras ystävättärensä tallasi paikalle. Ystävätär vaikutti olevan hieman huonovointinen edellisen yön juhlittuaan. Kerroin äidille mitä oli tapahtunut. Hän tarkisti yhden pöytäryhmän penkeistä ja huomautti, että kyllä siinä verta on. Sitten hän purskahti heikkoon itkuun, kun näki sisareni. He lähtivät kolmikkona siihen suuntaan, mistä olimme aiemmin tähän paikkaan tulleet. Minä jäin seisomaan paikalleni.
Nään varsin paljon unia. Harva on se aamu, etten niitä ollenkaan muistaisi nähneeni. Tämä uni oli kuitenkin jotenkin selvästi merkityksellinen. En vaan tiedä mitä se tarkoittaa. En ainakaan vielä.
Hassua unessa oli se, että vaikka muuten tunteet ja ajatukset unessa olivat varsin realistisia, suhtauduin Helsinkiin muuttamiseen täysin päinvastaisesti kuin valveilla. Unessa olin innostunut ja haaveileva, lähes naiivi. Todellisuudessa en enää koskaan haluaisi palata asumaan Helsinkiin.
Tunne uuden asunnon olemassaolosta oli niin voimakas, että vielä siinäkin vaiheessa kun olin jo puoliksi valveilla, mietin minkä ihmeen takia olin vuokrannut sieltä asunnon ja miten en ollut kertonut siitä poikaystävälleni. Silti tunsin kokonaisvaltaista onnen tunnetta, jollaiseen en ole valveilla kyennyt kuukausiin. Tunteeni ovat masennuksen takia jokseenkin valjuja tai sitten erityisen negatiivisia.
Kun tajusin, että se kaikki oli vain unta, olin hieman pettynyt, mutta toisaalta ajattelin, että sen onnen tunteen on merkittävä jotain.
Olenko tehnyt lähiaikoina hyviä ratkaisuja oman itseni kannalta, elämäni kannalta?
En tuntenut unessa tulleeni hylätyksi, vaikka tarinan mukaisesti niin tapahtuikin.
Paitsi, että nyt muistankin, että lähdimme koko joukko yhdessä kohti uutta asuntoani. Naureskellen, iloisesti. Minä ja siskoni vaihdoimme toppaliivejämme ja pipojamme. Näytimme hassulta. Kiusoittelimme toisiamme.
Lisäsikö valveilla oleva mieleni uneen ensin lopun omien päätelmiensä mukaan? Sellaisen, joka mukailee ajatustani siitä, mikä on minun osani valvemaailmassa: hylätty ja jätetty, sellainen jonka ponnisteluista ei kiitetä.
Ehkä minun pitäisi selvittää, onko oikeasti totta, että äitini ei rakasta minua yhtä paljon kuin sisartani vai onko tämä masentuneen mielen aikaansaama kuvio.
Ehkä minun on riippumatta saamastani vastauksesta löydettävä keinot päästää irti ja hyväksyä asia, jotta voin jatkaa omaan aikuisuuteeni onnellisena ihmisenä, sellaisena jolla ei ole näin paljon entistä kannettavaa.
Asunto symbolisoi ehkä tässä unessa tulevaisuuttani tai paremminkin toivomaani tulevaisuutta. Asunto sisältä oli simppeli, avara ja valoisa. Sopivan kokoinen. Huonekaluja tai muita tavaroita siellä ei vielä ollut, mutta muistan unessa suunnitelleeni sohvan hankkimista. Tämä saattaa olla merkityksellistä siksi, että en ole koskaan näiden 10-vuoden aikana, jotka olen asunut omillani, ostanut yhtäkään huonekalua. Sohvan ostaminen on minulle merkki paikoilleen asettumisesta ja sen luomasta turvallisuuden tunteesta. Kuvittelin unessa, kuinka lukisin kirjaa sohvan nurkassa. Oikeasti en ole lukenut mitään oma-aloitteisesti vuosiin, jos naistenlehtiä ei lasketa. Jostain syystä se on kuitenkin nyt alkanut kiinnostaa minua ja ramppaan kirjastossa tuon tuosta.
Jos joku unentulkitsija sattuu lukemaan tätä, olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ajatuksia sinulle heräsi joko unesta tai tulkinnasta.
